Kuolen onnesta. Tosin systeemi ei näytä ainakaan vielä scrobblaavan, mutta muuten vaikuttaa enemmän kuin hyvältä.
Muuta:
Haluaisin esittää julkisen anteeksipyynnön: olen viettänyt huonoa hipsteri elämää. Olen laiminlyönyt kotiani (= blogiani) ja läheisiäni (= lukijoitani), kuunnellut pakanallista sanaa (= mainstream musiikkia), kieltäytynyt tukemasta apua tarvitsevia (= ostamasta levyjä), jättänyt huomiotta maailmamme merkittävät tapahtumat (= pitchfork uutiset) ja jopa hylännyt suunnitelmani tehdä seuraavasta postauksestani vakavamielinen ja puhutteleva katsaus blogeihin ja niiden merkitykseen koska ahahhahahahahah nyt voi kuunnella ilmaista musaa ja tehdä soittolistoja kaikista maailman biiseistä!!!!1!!
Pitchforkilta pääsääntöisesti ”best new music”- tagin saava indie rock- bändi Deerhunter julkaisi Record Store Dayn kunniaksi Memory Boy- singlen, jolta löytyy ennenkuulematon b-puoli Nosebleed. Olen aina suhtautunut Deerhunteriin hyväksyvän haaleasti, mutta tämän kuullessani meinasin heittää kärrynpyörän ja singota kenkäni ikkunasta läpi.
Muuta:
- Godspeed You! Black Emperorin kitaristi Efrim Manuel Menuck julkaisee ensimmäisen soololevynsäPlays ”High Gospel”in 24. toukokuuta. Alta löytyy kaksi näytebiisiä.
- Toinen post- rock yhtye This Will Destroy You julkaisee uuden lp:n Tunnel Blanketin 9. toukokuuta. Levyn kolmannen biisin Communal Bloodin voi kuunnella täällä.
- Arcade Fire julkaisee kaksi uutta kappaletta, Culture Warin ja Speaking In Tonguesin osana deluxe versiota The Suburbs- albumistaan. Levy julkaistaan 27.6. ja lisäbiisit 23.5.
- Viimeaikoina on myyty paljon Beatles- paljastuksia, ensin saksalainen levytyssopimus ja nyt John Lennonin McCartneylle kirjoittama kirje, joka alkaa sanoilla "I was reading your letter and wondering what middle-aged cranky Beatle fan wrote it" ja päättyy sydämelliseen toivotukseen "GOD HELP YOU OUT, PAUL".
Parempi ehkä olla pätemättä aiheesta, halusin vain ilmoittaa, että olen vienyt hip hop- kuunteluni uudelle tasolle.
Professor Elemental julkaisi viime vuonna levyn, joka löytyy Bandcampista. Se sisältää pätkän Chopinin Nocturnesta sekä paljon hulppeaa brittihuumoria. Last fm:ssä professorilla on alle 600 kuntelijaa = hipsteri- kamaa = James Murphy approves.
(vielä selvennykseksi: tämä on luultavasti vitsi, mutta aika hyvä sellainen. Plussaa siitä, ettei yhdessäkään biisissä sanota Swag tai Ariel Pink. Earl Grey yes please!)
Muuta: Sunnuntain kunniaksi (ja koska sunnuntai on ainoa päivä jolloin ihmisillä on aikaa kuunnella pitkiä biisejä) industrial- suositus: jokaisen pitäisi ainakin kerran elämässään kuulla jotakin Nurse With Woundilta.
Tärkein aihe tälle postauselle on, että Radioheadin Recod Store Dayn kunniaksi julkaisemat biisit ovat nyt levinneet nettiin. Thom ja kumppanit pysyttelevät minimaalisella elektro- linjallansa.
Supercollider
The Butcher
Kuuluisa muuta:
1) The Antlersin tulevalta Burst Apart- levyltä on julkaistu toinen biisi Every Night My Teeth Are FallingOut. Kuulostaa growerilta... toivottavasti.
2) Uutta Beastie Boysia radio rippauksena: Tadlock's Glasses on lyhyt ja sekava, mutta se voi hyvinkin löytää paikkansa albumilla. Kuuntelu onnistuu täällä.
3) Mumford And Sons esitti uuden biisin livenä. Onko laini "We too young" tribuutti Rebecca Blackille?
4) LCD Soundsystem coveroi Franz FerdinandinLive Alonen. Nostalgian kylmät sormet kiertyivät kurkulleni, mutta herra Murphyn versio on oikeastaan melko hyvä.
5) Broken BellsinMeyrin Fields- ep on ulkona ja Spotifyssa. Kuuntelin sen kahdesti ja jälkimmäinen kerta tuntui ylivoimaiselta, mutten ole ikinä ollutkaan suuri Broken Bells- fani.
6) The Nationalin Matt Beringer on ollut viime aikoina kiireinen mies - Matt on julkaissut ainakin Win Win- filmin soundtrackilta löytyvän Think You Can Waitin, dueton Sharon Jonesin kanssa, The Forms ep:n ja nyt Grinderman- coverin. Wut?
ja niin...
…
...
...guys...
…
...
...It's FRIDAY!!!
+ Illalla luvassa White Liesin keikka. We we so excited!
”She tried to find me
When I fell through the floor
She searched inside the earth
‘til she found me at the core”
Crystal Stilts on newyorkilainen noise pop- bändi, joka toisella kokopitkällään on tullut tehneeksi yhden tämän vuoden parhaista levyistä. In Love With Oblivion tarjoaa tummaa psykedeelistä garage rockia yhdistettynä kevyisiin pop- sointukiertoihin, shoegaze- tuotantoon, sekä kaiken kruunaaviin mataliin, monotonisiin Ian Curtis- vokaaleihin. Laulajan äänessä ei ole sävyjä, vaan kaikki liike tapahtuu tuotannossa ja varsinkin kitaroinnissa. Sanoitukset vaeltelevat käsittämättömissä aiheissa, ja lisäävät entisestään levyn omituisuutta.
”Half a moon, half a man
Have this sun and have this land”
Avauksen tarttuvat Through The Floor ja Sycamore Tree antavat odottaa 11 biisin popkarkeloita, mutta koko levy ei kuitenkaan ole easy listening- osastoa. Neljäs raita Alien River koostuu ohuista kitaroista, humisevista taustoista, messuavista vokaaleista sekä julistavista, kraftwerkmaisista sanoituksista. Seitsemän minuuttia kumeaäänistä aivopesua on paljon, mutta jos sen yli pääsee poptykitys jatkuu Half A Moonin ja Flying Into The Sunin muodossa, joista varsinkin jälkimmäinen kuuluu levyn parhaimmistoon. Niitä seuraavan Precious Starin perustana kuulostaa olevan demonien manaama lasten soittorasia, Invisible City on samanlaista painostavaa rallattelua ja sekamelska viimeisellään Blood Baronsin ja Prometheus At Largen tarttuvalla garage- kitaroinnilla.
Crystal Stilts jatkaa linjalla, joka on yhtäikaa kirkas ja synkkä, masentava ja tanssittava, kylmä ja lämmin ja jotain siltä väliltä. Vaikka laulu on jähmeää ja etäistä, klubipianon kilahtelu ja hyppelevä komppi tuovat mukaan toivottua tarttuvuutta, ja tuloksena on levyllinen vainoavaa vintagepoppia, johon jaksaa palata kerran toisensa jälkeen.
”See the girl by the Sycamore tree
She knows she’s looking at me
She follows me down to the sea
She follows me into the sea
And I wanna know why!
I wanna know why!”
Top:Through The Floor, Shake The Shackles, Flying IntoThe Sun, Blood Barons, Sycamore Tree
